Teksti: Pauliina Lundelin

Tänään aloitimme koulupäivän ympäristöluennolla, puhujana
oli Jaana Itälä-Laine Valoniasta. Aiheena oli kestävä kehitys,
minulle tuttavallisemmin Keke.

Neljä tuntia kyseisestä aiheesta tuntui todella raskaalta, mutta
kummasti jaksoimme kuunnella ilman suurempaa hämminkiä.
Puhuimme mm. maapallon kuormituksesta. Yllätyin todella
että Suomi kuuluu maihin, jotka käyttävät paljon enemmän varoja,
kuin mitä maapallo oikeasti kestää. Maailmanlaajuisesti maapallon
varat käytettiin tänävuonna loppuun tiistaina 19.8. Tämä tarkoittaa
sitä, että tarvitsisimme oikeasti puolitoista maapalloa, kattamaan
kulutuksemme, jotta maa jaksaisi vielä toipua sen käytöstämme.

Myös ekologinen selkäreppu oli käsite jota en muistanut kuulleeni.
Se tarkoittaa sitä kilomäärää raaka-aineita, mitä tuotteen
valmistamisesta sen jätteeksi päätymiseen saakka on tarvittu,
ennen kuin tuote on valmis. Pohdiskelin samalla, että hyvä ettemme
ostaneet kultaisia kihloja mieheni kanssa, koska kullan selkäreppu
oli satakertainen hopeaan verrattuna. Keskustelimme myös joihinkin
tuotteisiin käytetyistä todellisista vesi määristä. Yhtenä esimerkkinä
kahvi- ja teekupillisen vaatima vesimäärä on useita litroja. No kahvia
en ollut ennenkään juonut ja nyt tuli todettua että Kekenkin kannalta
teen juonti on järkevämpää.

Selkärepusta puhuttaessa kannattaa myös muistaa, että varoja joita
käytetään tuotteen valmistamiseen, kulutetaan usein juuri maissa
joissa on muutenkin huonosti varoja saatavilla. Tämä ylikuormittaa
jo ennestään huonoja olosuhteita. Usein kyse on juuri vedestä.
Puhdasta vettä kulutetaan luksustuotteisiin, samoissa oloissa kuin
ihmisillä on pulaa juomavedestä.

Tästä pääsimme myös tuotteen valmistuksen eettisiin puoliin.
Tavaran elinkaari on myös syytä ottaa huomioon kun puhutaan
Kekestä. Mitä kauemmin tavara pysyy kierrossa, sitä parempi.
Varsinkin jos tavaran pystyy kierrättämään useasti.
Loppujenlopuksi asia oli hyvin tärkeä, mutta aivoihin upposi liian
vähän tietoa. Olisi todella hyvä jatkoa ajatellen jos näin tärkeään
luentoon saataisiin hieman enemmän eloa. Ryhmässä huomasimme,
että ainakin pienet keskustelut yleisön kanssa auttoivat keskittymään.

Näillä eväillä eteenpäin – Paukku

Teksti: Pauliina Lundelin