Teksti: Pauliina Karppinen T12

Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistossa opiskelevan
Pauliinan päivät täyttyvät tällä hetkellä karhuista.

5:50 Piip piip! Herään taas siihen kauheaan joka aamuiseen
ääneen. Tiedän, että on noustava ylös. Laahustan tavalliseen
tapaani peilin eteen ja totean mielessäni, voiko tämän
väsyneemmältä vielä näyttää. Jatkan kuitenkin aamuisia
askareitani siitä huolimatta, minkälainen ilmestys peilistä
katsoi. Kouluun on joka tapauksessa ehdittävä.

6:50 Apua! Onko kello jo noin paljon? Ryntäilen ympäri
taloa keräten tavaroita kauhealla kiireellä. Ajattelen sillä hetkellä,
että miten tässä aina käy näin, vaikka heräisin kuinka aikaisin
tahansa.

blogi_karhu

7:17 Bussi on lähdössä asemalta kohti Mynämäkeä.
Istun bussin penkille ja huokaisen syvään. Nyt on vielä hetki
aikaa levähtää ennen koulun alkua. Laitan kuulokkeet korvilleni
ja annan ajatusteni karata aivan muihin maailmoihin.
Ihanaa omaa rentoutumisaikaa ennen koulupäivän hulinoita.

8:30 Ympäristötiedon tunti alkaa. Opiskelijoita valuu hiljalleen
paikalle, osa aikaisemmin ja osa hieman myöhässä. Opettajamme
kertoo, että tämän kerran aiheena on elinkaariajattelu.
Mietin mitä kaikkea se omalla kohdalla oikein tarkoittaa. Tiedän
saavani pian vastauksen kysymykseeni. Ympäristötiedontunteja
ei ole vielä ollut montaa, mutta sen olen jo huomannut,
että paljon asiaa tulee nopealla tahdilla.

10:00 Tauko. Huh! pieni hengähdystauko tuli kyllä tarpeeseen.
Nyt on pienen purtavan paikka. Asiaa tuli taas niin paljon, että
hyvä jos perässä pysyi.

11:45 Ruoka-aika. Päässä pyörii vieläkin ympäristötiedon
tuntien aihe, elinkaariajattelu. Olen saanut aamun aikana
hurjasti uutta tietoa. Nyt tiedän, mitä termi tarkalleen
tarkoittaa ja miten voin ottaa sen jatkossa myös huomioon
omissa töissäni. Ruokapöydässä ajatukseni siirtyvät kuitenkin
sujuvasti aivan muihin aiheisiin kuin elinkaariajatteluun.

12:30 Karhuja, karhuja ja vielä kerran karhuja. Asiakastyön
suunnittelu siis jatkuu. Istun jälleen kerran koneen ääreen,
avaan Photoshopin ja alan pyörittelemään piirtämiäni karhuja
ja puita. Tuntuu, että en ole koulun alkamisen jälkeen muuta
tehnytkään. Karhut tulevat melkein uniini asti örisemään.
Ajattelen kuitenkin, että tämä projekti on hyvää harjoitusta
tulevaa varten. Joskus vain tuntuu siltä, että hommia on aivan
liikaa eikä millään jaksa kaikkea.

17:15 Viimein kotona. Mahani suorastaan huutaa jo ruokaa.
Menen suoraan jääkaapille, mutta turhaan. Eihän sinne päivän
aikana ole ilmestynyt ruokaa sitten viime näkemän. Tyydyn
leivänpalaan, jonka löysin kaapin perukoilta hieman aikaa
etsittyäni. ”Kyllä on kertakaikkisen mukavaa olla opiskelija.”

19:00 Lenkille! Päätän lähteä lenkille hieman haukkaamaan happea.
Pitkän ja raskaan päivän jälkeen on ihanaa käydä hieman kävelemässä
raittiissa ilmassa.

22:15 Unten maille. Laitan kellon soimaan tavalliseen tapaani
kello 5:50. Kauhistuttaa jo valmiiksi, että pitää taas siihen aikaan
herätä. Toivottavasti en näkisi karhuista painajaisia tällä kertaa!
Ajatus ei kuitenkaan kauaa pyöri päässäni, sillä olen jo lähes
nukahtanut.

Pauliinan pikavalinnat:
Ilta vai aamu?
– ”Ilta on ihanaa aikaa. Olen ehdottomasti iltaihminen.”
Kynä vai sivellin?
– ”Hallitsen kynän paremmin. Sivellin ei aina tottele minua.”
Lehti vai kirja?
– ”Luen lehtiä mielelläni. Lukiessa ei haittaa vaikka
keskittyminen hieman herpaantuisi.”

Teksti: Pauliina Karppinen T12